maanantai 29. lokakuuta 2012

Varoitus, nyt tulee saarna

Mä olen vähän myöhäisherännäinen, siksi tämäkin postaus tulee tyylikkäästi aika paljon jälkeenpäin... Mua vain alko tuossa pari viikkoa sitten ärsyttämään ihan tosissaan... Ja nyt se ärsytys nousi jostain taas pintaan, joten olkaa hyvät, saatte siitä osanne! Mutta siis me oltiin Helsinki International Horse Showssa, hyvällä porukalla ja mulla oli ainakin ihan mielettömän hyvä viikonloppu, hienoja hevosia, hyvää ratsastusta, hyvää seuraa, melkoiset After Ride Partyt, jossa reivattiin pilkkuun asti, ylipäätänsä ihan loistava arjesta irtiotto!

Sitten tulin kotiin, avasin tietokoneen ja menin hevostalli.nettiin katsomaan mitä sinne kuuluu. Kyllä, myönnän, luen sitä paholaissivustoa. Sivustoa, jota kukaan ei myönnä lukevansa, mutta kaikki lukee. No jokatapauksessa, mua alko raivostuttamaan aivan todella! Siis kyllähän muakin vähän sieppas lippuhinnat, ei ollut mikään tajunnan räjäyttävä expo alue ja en pitänyt kaikkien ratsastustavasta, mutta voi herranjumala sitä valituksen määrää! Senioreiden puolella oli hieno lista siitä mistä kaikesta onkaan valitettu, se lista oli pitkä!

Kritiikkiä saa antaa, ei se tapahtuma mikään täydellinen ole, mutta mikä vaivaa suomalaisia hevosihmisiä??? Kerran vuodessa saadaan huippuratsastajia Suomeen kerta toisensa jälkeen, mutta mikään ei riitä... Lisäksi kun ne valituksen aiheet on niin käsittämättömiä! Ihmisiä häiritsee esimerkiksi kauheasti viheltely radalla, ei hyvää päivää! Kirkossako sielä pitäisi istua? Lisäksi ne viheltelijät on ratsastajat itse ja mun mielestä ne tuo kivaa tunnelmaa areenalle, mutta jokaikinen vuosi se sama valitusvirsi alkaa, kun se viheltely kuulemma häiritsee ratsastajia... Just... Suomalaiset oli taas ihan surkeita, miksei kukaan näe virhepisteiden taakse? Siis kyllä, olin minäkin pettynyt muutaman suoritukseen, mutta Satu Liukkonen ratsasti minusta lupauksia herättävästi, Hanna Tardiveusta puhumattakaan, hyvä 8 vp rata, kyllä sielä kolisi huipuillakin! Ja kukaan ei tunnu käsittävän sitä, että rata voi olla hyvä, vaikka ottaisi joka puomin alas tai huono, vaikka se olisi nolla... Väliaikaohjelmat oli ihan surkeita, etenkin suomenhevosten show, jota tosin en itse nähnyt, mutta kyllä ne saivat lokaa netissä niskaan aika huolella... Ollaan olevinaan niin hevosihmisiä, eikä ymmrretä sitten kuitenkaan yhtään mitään miten hevoset saattavat käyttäytyä oudoissa tilanteissa... Kotioloissa rauhallinen hevonen saattaa hyvinkin käyttäytyä erittäinkin oudosti, kun se tuodaan Areenalle, joka on vähän eriasia kuin kotimaneesi... Niinkuin jo sanoin, että ei se tapahtuma täydellinen ole, puutteista saa kyllä puhua ja parannusehdotuksia antaa ja kritisoida, mutta eihän tämmönen negatiivisuus ole mistään kotosin!

Ugh, olen taas puhunut. Joskohan seuraavalla kirjoitusvuorolla kirjottaisin jostain muusta, mutta kohta me ollaan Lurpan kanssa taas täydessä iskussa. Voinen kirjoittaa jossain vaiheessa lyhyen oppimäärän siitä miksi ollaan oltu sairaslomalla, mutta jätetään se toiseen kertaan. Ja hei, hieno määrä lukijoita jo kasassa! Loppuun vielä kuvakin, Lurppa estekisoissa, taso melkein yhtä kova kuin Horse Showssa. :)

© Viimeinen.net

Tarja





torstai 18. lokakuuta 2012

Endorfiini höyryissä

Olin tänään taas Anders Sucksdorffin valmennuksessa. Lurppa on potenut luuliikaa, sen sairasloma alkaa olla jo loppu, mutta tähän valmennukseen se ei vielä ehtinyt. Niinpä otin yhden tuntihevosen, metriäkään en ollut sillä ratsastanut ennen valmennusta, mutta pikkuvikoja! Alkuveryttelyn jälkeen olin tosin ihan lähdössä kotiin, en jotenkaan saanut hevoseen minkäänlaista otetta, olo oli ihan tosiaan sellainen, että menen tuntihevosella, joka mennä hölkkii sitä samaa tasaisen tappavaa  tahtiaan, eikä anna muokata sitä milläänlailla. Olin ihan varautunut tuskaiseen valmennukseen, Antti on tunnettu aika semmosista vesseleistä kommenteista ja vaikka hän ei missään nimessä mikään hullu  räyhäri olekkaan, niin välillä tulee aika sivaltavia kommentteja. Minäkin olen mm. ollut kalkkuna..

Mutta kunhan siitä päästiin vähän valvovan silmän alle ja saatiin vähän apua, niin johan alkoi tapahtua, hevonen paransi ja paransi ja paransi koko ajan ja jos aluksi ratsuna oli tuntihevonen, niin loppuvalmennuksesta alla oli kilpahevonen, hyvässä peräänannossa, kuuliainen ja todella mielyttävä ratsastaa!  Mentiin pohkeenväistöjä, avotaivutuksia, vastalaukkoja, muutama peruutus ja siirtymisiä, siis melkoisen tuhti paketti kaikenlisäksi! Mä olen aika kriittinen omaa ratsastusta kohtaan ja harvoin olen tyytyväinen, mutta tänään mulla oli ihan tosiaan sellainen olo, että osaan ratsastaa, sain Antiltakin kehuja ja hevonen sai, kaikki meni kertakaikkiaan kivasti! Se ero mikä oli alku- ja lopputunnin välillä, oli melkoisen huomattava. On se Antti vaan melkoinen velho valmentaja!

Tuntihevosten läpiratsastaminen on jotenkin kivaa ja palkitsevaa, menin myös viimeksi tuntihevosella ja samoin kuin tänään, pidin illalla tunnit ja oli kiva huomata ja kuulla ratsastajienkin suusta, että oikeasti ne hevoset tuntui ihan erilaisilta sen jälkeen, kun ne oli kunnolla läpiratsastettu. Toivottavasti kuitenkin ensi kerralla pääsen jo treenaamaan taas Lurpan kanssa, nyt sen saikku loppuu ja päästään ratsastamaan normaalisti, kunhan nyt vaan kaikki menee niinkuin pitäisi mennäkkin! Mutta ennen treenien alkamista on tosiaan Vapun jo mainitsema Horse Show reissu, joka tuo mukavaa vaihtelua arkeen :)

Tarja